Ei koulusta selviä hengissä...?

Nyt pitää vetää oikeen syvään henkeä, ja vieläpä muutaman kerran. Kouluhommat puskee päälle pahemmin entä koskaan ennen, ja ressitaso on jossain mittariston yläpuolella, ja korkeasti. Opiskelen parhaimmillaan KOKO päivän, siis aamusta yöhön saakka, ja välillä pidän vaan syömistaukoja, sekä tietenkin meen salille lepäämään.

Niin, kaveri tuossa pari päivää sitten kysyikin, että "...salille lepäämään??"
Kyllä. Nimittäin jos kirjotat englanninkielisiä esseitä sen 10+ tuntia päivässä, niin siinä vaiheessa aivot on jo niin koomassa, ettei tästä maailmanmenosta ymmärrä yhtään mitään. Kunhan sinne salille onnistuu raahautumaan, siis ettei eksy matkalla kun sinne zombina lähtee laahustamaan, niin kyllä se salitreeni menee rentoutumisesta. Aivot offille ja lihakset onnille, ja eiku antaa mennä vaan! Reenin päätteeksi olo on naatti, sekä aivojen että kropan osalta, ja nukkumatti saapuu muuten aika hienosti korjaamaan taas yhden väsyneen potilaan unten ihmemaailmaan.

No mites tässä sitten niin ikävästi on käynyt, että nyt joutuu paahtamaan 24/7 kouluhommien kanssa? Eihän mulla aiemmin ollut kiire? Niimpä... yks plus yks on kaks, joten oma vikahan tämä taas on, että kaikki kouluhommat on jätetty viime tinkaan. Mä en voi millään käsittää sitä, että miks ne kaikki tehtävät pitää jättää aina viime tinkaan! Ja en todellakaan ole ainut lajiani, nimittäin kuulostaa monella muullakin olevan sama paha tapa. Mikä ihme siinä on, ettei osaa ottaa itteensä niskasta kiinni, potkasta persuksille, ja kirjottaa niitä kouluhommia sillon, ku deadlinet on vaan kaukana tulevaisuudessa häämöttävä uhkaus. Ehei, sorvin ääreen palataan vasta sitten, kun tajutaan että viikon päästä pitäs olla 50-sivuisen esseen valmis. Hmmm....mistäköhän alottas....

www.troll.me

No, itse on tullut omat sopat keitettyä, joten pakkohan niiden kans on nyt pärjätä. Tiedän, että pystyn kyllä saamaan kaikki kouluhommat valmiiksi määräaikoihin mennessä, mutta se ei tule olemaan helppoa, eikä ainakaan mukavaa. Stressitaso tulee luultavimmin kymmenkertaistumaan kun deadlinet lähenee. Tällä hetkellä erittäin hyvän nukkumisentaidon tulen varmastikin menettämään 2-3 viikon päästä, jonka jälkeen pitää tulla toimeen noin 4h yöunilla. Normaalistihan tää tyttö vetelee unta lähes poikkeuksetta 9h joka yö, ja kun en mitään herätyskelloja ole käyttänyt kuukausiin, niin tuo tuntimäärä näyttäs olevan mulle sellainen luonnollinen määrä. Ihan sama mihin aikaan meen nukkumaan, niin herään itestään aina yheksän tunnin kuluttua. Tällä määrällä jaksan porskuttaa koko päivän, olla iloinen ja hymyilevä ja reipas, mutta auta armias jos en saa nukuttua niin pirut pääsee irti! Joidenkin ihmisten kohdalla ruoka tekee saman, siis nälkäisenä saattaa ne punaiset sarvet nousta päälaelle, mutta itelleni ei kyllä nälkä vaikuta mitenkään mielentilaan. Korkeintaan alkaa väsyttämään jos verensokeri pääsee laskemaan alas. Mutta auta armias jos oon nukkunu liian vähän (=alle 8h), sillon mua kannattaa käsitellä silkkihansikkain, tai tunkee korvatulpat korviin, koska musta kuoriutuu sellainen valittava ämmä esille ettei tosikaan! Eikä tää oo ees vitsi...:D

only-the-best-for-you.blogspot.com

Varoituksen sanana siis, että 2-3 viikon päästä voi tänne blogiinkin alkaa eksymään sellaisia avautumis-päivityksiä, että vaikka ne on kirjoitettu puhtaalla raivolla, niin ne menee luultavasti enemmänkin komedian puolelle. Sitä siis odotellessa...

Pääsiäinen täällä (onneksi) meni ohi, ja kaikki kaverit löysi tiensä takaisin Rodokselle. Nyt on taas elämää ja vilskettä ympärillä, vaikken siitä pääsekään kauheasti nauttimaan, kun nökötän vain kotona läppärillä kirjoittelemassa niitä #%&??)/&%## esseitä. Sukelluskurssillekin ehin jo ilmottautua (jee, sukeltamaan!!!), mutta jouduin perumaan osallistumiseni viime tingassa, kun tajusin ettei nyt vaan yksinkertaisesti ole aikaa millekään ylimääräiselle aktiviteetille. Olisin toki voinu jättää reenamisen pois viikoksi - pariksi, jolloin olis ollu mahollista osallistua sinne sukelluskurssille, mutta herranjumala... En todellakaan luovu reenaamisesta, en. Se on ehkä ainut asia, joka rytmittää mun päivää ja pitää arjen kasassa, ja joka tarjoaa täydellisen rentoutumistauon opiskeluista, joten siitä ei luovuta ja piste. Tästä asiasta ei edes neuvotella ja piste.

Treenit sujuu samaan tapaan mitä aina ennenki, eli kovaa tehhään ja hiki virtaa, mutta tuloksia en jaksais millään odotella! Nyt oon kylläki huomannu sen, että pikkuhiljaa alkaa käsivarsista erottumaan jotain lihasten muotoja. Ennen koko käsivarret oli yhtä putkiloa, mutta nyt siellä alkaa olemaan jo jotain lihaksiakin erotettavissa :) Jokunen viikko takaperin aloinkin kiinnittämään enemmän huomiota olkapäihin ja ojentajiin, joten eiköhän se tästä pikkuhiljaa taas etene!

Kuvista ei ehkä niin selvästi huomaa (ja hyvä niin, hehe), mutta ylimääräistä rasvaa oon taas onnistunu keräämään. No, ei kai se oo ihmekkään tolla mun herkkujen mättämis tahilla, mutta nyt on otettu tiukka linja niiden suhteen ja tarkotuksena olis nipistää vähä ylimääräisiä senttejä pois ennen ku se kesä saapuu ihan kunnolla. Nyt on ollu vasta semmosta reilua +25 astetta, nii ei se vielä oikea kesä täällä oo...;) Tiedossa kuitenkin jonkinmittainen miinuskalorijakso taas tähän väliin, kuhan vaan löytäisin enemmän aikaa aerobiselle liikunnalle. Katotaan miten käy!

Pari toivomusta "tissikuvista" oon saanu, niin tässäpä olis, olkaa hyvät! Toisen toivomuksen hetti entinen työkaverini ihan vitsillä, mutta jos joku oikeesti saa jonkintasoista henkistä tyydytystä tähän aihealueeseen liittyen, niin en voi kuin sääliä ja nauraa yhtä aikaa :) Kuvan pointti on kuitenkin rintalihaksissa, jotka on muuten ihan kivasti alkanu kehittymään tässä viime kuukausien myötä. Salitreenin aloittaessani rintalihaksissa ei kyllä ollu yhtään voimaa, ja epäilen vahvasti ettei koko lihaksia ollu olemassakaan, mutta kyllä sielläkin on ihan selvää vahvistumista ja kasvua huomattavissa, joten katsotaan mimmonen jääkaappipakastin-amazonwoman musta tässä kuukausien (ja vuosien) varrella kehittyy!

Siihen saakka, hastalavista beibet ja meikä menee kirjottaan jotain todella mielenkiintoista esseetä vielä ennen illan sali- ja joogatreenejä!