Pääsiäistä ja pumppia!

Nyt onkin Kreikassa puhaltaneet minulle uudet, kummat tuulet, nimittäin kaikki ihmiset ovat hävinneet kuin pieru saharaan... (tätini kuuluisa sanonta.)

Onneksi kaverini valistivat minua jo etukäteen siitä mitä on tulevan, joten en ehtinyt alkaa kehittelemään teorioita mistään ydinvoimalan räjähdyksestä (josta itse olisin ainut eloonjäänyt torakoiden lisäksi) tai muista hyvinkin normaaleista ajatuksista, mitä mieleeni helposti tällaisissa tilanteissa juolahtaa.

Kotikatu, eikä ristinsielua.

Yleensä aamuisin, kun suunnilleen siinä kymmenen aikaan raahaan takamukseni parvekkeelle aamutupakille (joojoo lopetan ihan varmasti, joskus), niin kadut on täynnä autoja ja ihmisiä. Tykkään kuikkia parvekkeeltani kotikadun menoa ja vilskettä. Samalla siinä herää itsekin tähän päivään, kun huomaa kuinka kaikki muut on jo menossa ja tulossa vaikka ja minne. Mutta nyt - ei ketään missään!

Tämäki bmw on seissy tuossa jo viikkotolkulla. Missä on omistaja, ja missä kaikki muut ovat??

Keskustan suurin (ja ainut) parkkipaikka on normaalisti täpötäysi, mutta nyt täpötyhjä.

Niin, mistä nyt sitten on kysymys?
Pääsiäisestä.

Kreikassa valtauskontona on ortodoksinen kirkko, jolla on muuten juurensa - missäpä muuallakaan kuin - Kreikassa. Sana ortodoksi tulee kreikankielen sanoista ορθός (orthos) ja δόξα (doksa), jotka tarkoittavat "oikea" ja "katsomus". Ja kyllä, käytin Wikipediaa. Mutta ei voi ainakaan vaatimattomuudesta syyttää...

Suomen päässähän pääsiäinen oli ja meni jo aikoja sitten, mutta ortodoksit juhlivat sitä nyt toukokuun alussa. Tietääkseni pääsiäisen ajoitus vaihtelee vuosittain hieman, mutta en tiiä mihin se on verrannollinen. Viisaammat voivat avata sanallisen arkkunsa ja selittää pidemmälle, mikäli siltä tuntuu. Joka tapauksessa pääsiäinen on ortodokseille se kaikista suurin juhla, siis se itse The Juhla, joten odotin pienellä mielenkiinnolla mitä se tuo tullessaan.

No mitä se sitten toi? Ensinnäkin, kuten jo mainitsin, kaikki ihmiset hävisivät kuin tuhka tuuleen. Ystäväpiirini täällä on muodostunut lähinnä hotellialan opiskelijoista, joka ei sinänsä ole yllättävää, kun heillähän on jo tulevan ammattinsakin puolesta kiinnostusta ulkomaalaisia kohtaan, sekä osaamista ja halua puhua englannin kielellä. No, sattumoisin kaikki ystäväni eivät satu olemaan Rodokselta lähtöisin, vaan ovat siis kotoisin jostain muulta puolelta Kreikkaa. Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että jokainen heistä lähti pääsiäisen viettoon vanhempiensa luokse. Osa aikoi olla kaksi viikkoa poissa, osa kolme.

Tämä ei tietenkään selitä sitä, miksi koko Rodos on tyhjä. Kai täällä täytyy nyt paikallisiakin olla, ja muitakin ihmisiä entä vaan opiskelijoita! Entä minne kaikki turistit on yhtäkkiä hävinny??

Ajattelin sitten, että kaipa ne on kaikki kotonaan pimeässä värjöttelemässä koko pääsiäisen ajan. Mielessä alkoi juoksemaan jo vaikka millaisia mielikuvia salaisista pääsiäis-rituaaleista, mutta illan tullen ihmiset alkoivat kömpimään ulos koloistaan, ja vieläpä ihan normaalin näköisenä. Siinä vaiheessa kun itse raahauduin lempikahvilaani läppärin kanssa (mulla ei oo nettiä kämpillä), niin selvis se syy missä ne kaikki ihmiset on. No kahviloissa tietenkin!

Täällä ei hullukaan juo kahviaan tai teetä kuumana, vaan jäiden kera!

Tämänkin suhteen sai siis taas todeta, että oli tilanne mikä tahansa, tai vaikkapa se vuoden suurin juhla, niin kreikkalaiset ei kyllä kahvilaperinteestään luovu! Rauha siis päällä maan, ja ehkäpä huomenna elämä olisi jo palannut normaaliksi tällä puolen maailmaa.

Mitä sitten treenaamiseen tulee, niin senkin osalta oli poikkeuksellinen viikko takana, tai oikeastaan pari poikkeuksellista viikkoa. Ensinnäkin Miia tuli Suomesta tänne mun luokse lomaileen, jolloin tehtiin lähinnä kaikkea muuta kuin treenattiin. Yksi salipäivä ja yksi jooga mahtui kuitenkin lomaviikonkin lomaan, mutta muuten pidin taukoa ja lihakset sai lepoa. Aluksi meinasi ahistaa, kun jäi treenejä välistä, mutta psyykkasin sitten itteeni sanomalla, että lihaksetkin tarvii välillä lepoa. Ehtiipähän ainakin palautua!

Ajeltiin autolla saarta ympäri ja käytiin myös perhosten laaksossa (The Valley of Butterflies). Ikävä kyllä paikka ei ollut vielä avannut porttejaan turisteille, joten uusi reissu täytyy tehdä myöhemmin kesällä.

Pääsiäisviikolla sitten salin poikkeuksellisten aukioloaikojen takia toinen viikon joogatunneista jäi välistä, ja toisen meni opettaja perumaan... Siis mulla jäi kolmet joogatreenit putkeen välistä!!! Huomenna pitäis olla joogan normaaliin tapaan, mutta ei hitto, eihän tää muija taivu kyllä yhtään mihinkään tällaisen tauon jälkeen... Huomaan nimittäin kropassa heti jos ykski joogatreeni jää välistä, ja nyt niitä on jääny kolme. No miten sitten se kotona venyttely? En harrasta. Pitäis!! Mut en harrasta. En oo ollenkaan semmosia ihmisiä, jotka jaksais kotona venytellä tai jumpata viittä minuuttia pidempään, joten tässähän sen taas näkee. Oma vika, kärsin sitte huomenna joogassa ku syvälle lihaksiin sattuu ja ei pääse mihinkään asentoon.

Lempiasentoni joogassa ^_____^

No, sitten kun ei ollut joogatunteja viime viikolla, niin laukkasin siellä salilla. Päätin pitää nyt vuorostaan pumppiviikkoa, joten eiku pikkupainot kouraan ja pumppaamaan! Huomasin kuitenki viikon aikana, että ei tuo kuus kertaa viikossa salitreeniä oo mulle mieluinen tapa treenata. Loppuviikosta (lähinnä jalkapäivinä...) alko jo tuntumaan, että ei taas! Taasko sinne salille! Siispä otin ja pidin perjantain salista väliä ja menin sen sijaan juoksemaan. Oon juossu täällä pariin otteeseen pidempää lenkkiä, johon aiempina kertoina on kulunu tasan 1h 2min aikaa, mutta nyt loikin sen 55 minuuttiin! Tulipa vallan mahtava fiilis! Ja lauantaina sitten (jonka olis pitäny olla jalkapäivä, hehe) suuntasin taas tunnollisesti salille, mutta koska fiilis oli jokseenkin kakka, niin päätin tehä ihan mitä huvittaa. Siis unohtaa kaikki saliohjelmat, "tänään vuorossa" ja "mun pitäis" alkuiset lauseet. Päätin, että kerrankin, ensimmäistä kertaa oikeastaan koko salilla kulkemisen aikana, päätänkin tehdä ihan mitä huvittaa! Ja voi pojat, siitähän riemu ratkesi, kun meni ihan vain fiiliksen mukaan :D Treeni sujui todella hyvin ja siitä tuli tosi hyvä fiilis, ja treenasin muuten myös niitä jalkojakin, niinkuin kuuluikin...;)

Suosittelen kyllä kaikille salilla treenaajille välillä pitämään "mitä huvittaa"-päivän, se kyllä antaa kivasti piristettä ja vaihtelua arjen ja rutiinien keskelle! Lisäksi ite ajattelen aina niin, että kaikkihan se on aina eteenpäin. Mitäs sitten, vaikka sitä saliohjelmaa ei yhtenä kertana noudattaisikaan... Pääasia, että treenaa kuitenkin!

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin lisään vielä kuvan hienoista kukista, jotka bongasin tienlaidassa.

Ja nyt tää tyttö painelee kotia katteleen Star Warsia ja huomenna palataan taas  (pääsiäisettömään) normaaliin arkeen kera salitreenin ja joogan!