Ajatuksia minusta ja maailmasta

Mietin tosi pitkään otsikkoa tälle blogipäivitykselle. En keksiny mitään pätevää. Ehkäpä siitä syystä, etten ees oikeen tiedä mistä kirjottasin. Tästä tulee siis hajanaisin ja tavallisin blogipäivitys ikinä, joka ei keskity minkään yhden tai kahden keskeisen teeman ympärille... Antaa rönsyillä ajatusten mukana, ja katotaan mitä tässä nyt sitten mieleen juolahtaa!

Reenauksen puolesta on menny nyt...huonosti. Viime viikolla innostuttiin jostain syystä ulkoilemaan (lue: juhlimaan) neljänä yönä, joten treenit kärsi väkisinkin. Ei sillä ettenkö olis salille voinu mennä, parilla drinksulla kulettiin hyvinki pitkälle, mutta sitten kun nukkuu pitkään ja pitää muistaa opiskellakin, niin jätin suosiolla treenaamisesta päiviä väliin. Ajattelin, että on siellä pumpattu melko mukavaan malliin viikkotolkulla, joten yksi ns. "väliviikko" ei ole niin vaaraksi. Kävin kuitenkin kolmena päivänä salilla viime viikolla, joten... Niin, ehkä mun ei tarvis tuntee huonoa omaatuntoa siitä, jos käyn vain kolmena päivänä viikossa salilla, monillehan se voi olla ihan normimäärä :D Mutta, sitten tämän viikon maanantaina nappasin TAAS jonkun kreikkalaisen kurkuntappajaviruksen, ja muhin kuumeessa pari päivää. Tällä viikolla en siis oo ehtiny vielä reenaamaan ollenkaan! Voi juma. Nyt oon kuitenki (fyysisesti) terve, joten huomenna starttaa semmonen salitreeni ettei ikinä...

Mun hieno uus rantakassi!

 No, vakituisten treenien väliinjääminen vaikuttaa mielialaan ja ajatuksiin väkisinkin, koska tästä hommasta on jo tavallaan muodostunu uus elämäntapa. Onneksi en oo kuitenkaan kokonaan jääny pyörimään omantunnontuskiini, vaan nauttinu elämästä sitte muille tavoilla! Rapulapäivinä (kyllä, näitä nyt vaan on joskus) paras tapa tehä ittensä onnelliseksi on tietenki raahautua biitsille. Paitsi niinkuin viime blogitekstissäni mainitsinkin, löydettiin biitsiäkin täydellisempi paikka Casino Hotelin uima-allas alueelta. Kuka sinne biitsille enää ees menee, kun Casinolle vaan uudestaan ja uudestaan...

Casino Hotel Rodos, taas <3

 Täällä nyt kesän saapuessa on alkanu myös koko saari täyttymään turisteista, mutta on tänne rynniny työntekijöitäki muista maista. Jotenki kummassa oon sitte sattunu tutustumaan juuriki näihin työläisiin, joista suurin osa on eri baareissa töissä. Bongasin tommosen suomalaisenki (kuva ylhäällä) mun salilta, ja kas kummaa ku tultiin hyvin juttuun ja kaverustuttiin :) Ihan huippu tyyppi kyseessä, se on sillee vähä samallain vajaa entä minäki, nii meillä on kuulkaa monesti hauskaa yhessä! ^_____^

Jotenkin oon onnistunu tutustumaan myös yhden vakkari-menomestamme, Big Brother Bar:in, koko henkilökuntaan. Kuvassa näkyvät henkilöt on kaikki brittejä, joten älkää antako ottaan piirrettyjen ruottin lippujen hämätä. Kuvanottohetkellä kenelläkään ei ollut mitään hajua siitä, että miksi heidän piti piirtää just ruottin lippu. Baarin omistajista kun toinen on kreikkalainen, toinen britti, yks baarimikko kans kreikkalainen, ja kaikki loput työntekijät sitte brittejä... Kyllä nääki on siis vähä vajaita jollain tasolla ;) Tää porukka on kyl kans ihan huippu, ja nyt oonki täällä huomannu, et kuinka paljon se baarissa vallitseva fiilis vaikuttaa siihen missä haluaa iltaansa viettää. BB:hen kun mennään, niin jo 30m ennen ulko-ovea alkaa henkilökunta levittelemään käsiä, huutelemaan nimeä, ja toivottavat sinne avosylin vastaan :P Kyl tää matkailu oikeasti avartaa, kun tapaa niin paljon eri ihmisiä eri kulttuureista. Tää on ehdottomasti elämän yksi rikkaus, että on mahdollisuus löytää uusia kavereita ympäri maailmaa, pitää hauskaa yhdessä, ja jakaa erilaisia kokemuksia sekä näkemyksiä!

 Uusimpana tulokkaana bongattiin myös ryhmä australialaisia! Heheei, jengiin vaan mukaan ja baanalle! Eilen Casinon altailla poristiin pitkäänkin matkustamisesta, kulttuurieroista, Australiasta, ja Suomestakin. Sekä varmaan tuhannesta muustakin aiheesta. Musta alkaa ihan oikeasti tuntumaan pikkuhiljaa siltä, että mä en sinne Suomeen aio jäähä asumaan kovin kauaksi aikaa... Kun tapaa uusia mahtavia ihmisiä, kuulee kaikkia mahtavia juttuja matkustamisesta ja maailmasta, niin kyllä siinä herää ihan hirvee himo päästä kokemaan ja näkemään itse lisää ja lisää! Musta tuntuu, että oon niin utelias ja kokeilunhaluinen sielu, että maailman tutkiminen vois olla just se mun juttu. Oon kyllä ennenkin tiedostanu, että paikoilleen asettuminen ja varsinkin 'arjen rutinoituminen', joka hyökkää salakavalasti kuvioon hyvinkin helposti, ei tee mua onnelliseksi. Suomessa ollessani tunsin itteni hyvinkin usein ahdistuneeksi, ja sille tunteelle ei meinannu ihan helpolla löytyä mitään selitystä. Lopulta kuitenkin hoksasin, siis vuosien vaikeroinnin jälkeen, et kaikensorttinen 'tavallisuus' ei passaa mun elämään, ei ollenkaan. Mä haluan vaihtelua, koko ajan, ja uutta tekemistä ja uusia kokemuksia! Odotan innolla mitä tulevaisuus tuo mulle mukanaan!

Kaikenmaailman uusien ulkomaalaisten lisäksi oon tietenkin tavannut myös satakakssataa kreikkalaista, jotka nekin on aivan mahtavia tyyppejä. Ei tietenkään kaikki, mutta monta uutta kaveria on heidänkin joukostaan onnistuttu onkimaan. Mä oon lisäksi rehellisesti sanottuna sitä mieltä, et Kreikan kulttuuri passaa mulle paljon paremmin entä Suomen kulttuuri. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan kyllä Suomea, ja meillä siellä kotomaassa on aivan äärettömän paljon hyviä, arvokkaita, ja mahtavia asioita. Niitäkin opin arvostamaan vasta kun muutin Suomesta pois...Näinhän se menee :P Mutta itse kun olen tällainen monessakin tilanteessa lähinnä duracell-pupua muistuttava hyperaktiivinen, isosuinen, isoääninen, pöljäilevä ja hullutteleva, elämäniloa purskuva, sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, rohkea, ja menevä dramaqueen, niin siellä Suomessa kerään osakseni paljon enemmän negatiivisia tai kummastelevia katseita, entä täällä Kreikassa. Täällä kulttuuri on jotenkin paljon avoimempi ja rennompi, ihmiset helposti lähestyttäviä, ja jonkinasteinen dramaattisuus kuuluu jokaisen henkilön tavallisiin käytöstapoihin. Tähän kun lisää paikallisen ilmaston, niin ihmetteleekö joku vielä sitä, etten haluais tulla Suomeen takas enää ollenkaan....?