Viimeaikaisten tapahtumien johdosta useamman päivän kestävä masennuskausi laskeutui niskaani, kun vasta päättyneen parisuhteen taakka kaatui päälle ja voimalla. Toisaalta musta tuntuu, että erot on aina hankalia, mutta joskus ne sattuu olemaan todella todella hankalia. Vaikka itessään ero sujuikin asiallisesti ja aikuismaisesti, niin jälkikäteen syntyvältä sekametelisopalta ei vältytty tälläkään kertaa. No, ei siitä sen enempää, riitaan tarvitaan aina kaksi, ja tällä mun temperamenttisellä luonteella on vaikea pysyä rauhallisena äärimmäisissä tilanteissa. Joka tapauksessa, tarinan pointti siis on se, että elämä tuntui potkivan päähän ja pahasti.
Juuri kun ajattelin, että onhan tämä niin syvältä ja seuraavaksi muutan Ugandaan lammaspaimeneksi, niin päätimme lähteä taas ystäväni Simelan kanssa tuulettamaan korvien väliä ja nauttimaan elämän pienistä suurista asioista. Parhaan ystävän yksi piirre on se, että hän nostaa sinut ylös sieltä pimeästä kuopasta, jos sinne olet langennut. "Nyt Heli, perse ylös, mä tuun hakemaan sut 10 minuutin päästä ja lähetään kauppaan!"
Vaikkakin kauppareissu voi kuulostaa maailman tavallisimmalta ja tylsimmältä asialta, jonka aikana ei ainakaan elämän pienistä asioista nauttiminen ole kovin todennäköistä, ei tämäkään yleinen olettamus päde Rodoksella. Kuten oonkin joskus aiemmin maininnut, lähin oikea ruokakauppa on vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä, mutta nyt olemme alkaneet käymään toisessa supermarketissa, jonne on ehkä 40 minuutin kävelymatka. Osaatteko kuvitella, kuinka paljon tuollainen 1,5h kävelylenkki parhaan ystävän kanssa voi piristää mieltä? Se todellakin nostaa mut sieltä kuopasta pois, ja vauhilla!
 |
| Katsaus ympärille, "Hey can you take a picture of me?", syvä huokaus, ja elämä tuntuu heti jo vähän paremmalta! |
 |
| Tämäkin on otettu kauppamatkan varrelta. Kattokaas mitä löysin kioskilta, oli pakko ostaa! :D |
No, toinen mikä auttaa alakuloiseen mieleen, on tietenkin juhliminen! ;) Aina löytyy syytä juhlia, ainakin jos minulta kysytään, sillä jos ei ole mitään oikeaa syytä juhlimiselle, niin aina voi keksiä tekosyyn! Mehän sitten kiskottiin taas mekot korviin ja suunnattiin maanantaina yhteen kivalta vaikuttavaan pubiin "yhdille". Tarjoilija suositteli raspberry-daiquiria, joka osoittautui parhaimmaksi drinkiksi mitä oon ikinä maistellut! Ah, tuonne pitää palata vielä monta kertaa takaisinkin, sillä koko paikka oli aivan mielettömän kiva tunnelmaltaan, musiikiltaan, palvelultaan, ja juomiltaan. Jos joku Rodoksen suunnalla reissailee, niin kyseessä on baari nimeltä Jack's!
 |
| Maku: 10+ !!! |
 |
| Baarissa - taas! |
 |
| Kaks treenaajaa tyytyväisenä juhlimassa. Huomenna salipäivä, joten kahdella kaljalla mennään koko ilta! |
Mutta jotta en kuulostaisi liian enkeliltä (saatan joskus ehkä näyttää siltä, mutta kuten kaikki tietää niin en sitä ole ;), voin myös paljastaa että joskus tälläkin tytöllä sattuu "vahinkoja". Yksi suuri tekijä näihin lipsahduksiin on se, koska blondina likkana täällä hyppiminen tuo mukanaan sellaisen etuuden, että monissa miehissä syttyy palava halu tarjota juoma. Jotenkin tähän suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu sellainen ajatus, että ilmaisesta juomastahan ei kieltäydytä! Tämän suhteen siis mulla on vielä paljonkin harjoiteltavaa :D Montakin baari-iltaa on menty niin, ettei oma rahapussi oo keventynyt lainkaan, kun niitä juomia satelee vähän väliä joka suunnasta. Täällä myöskään juoman tarjoaminen ei tarkoita suoraan "haluan viedä sinut kotiin tänä yönä", vaan joku saattaa tuoda drinkin käteen, sanoa ole hyvä, ja poistua paikalta. Hmm...kiitos!
 |
| © Tasos Pasalaris // On siellä irroteltukin välillä! |
No, joka tapauksessa, maanantai ja tiistai mentiin molemmat illat parin juoman voimilla. Tämän illan suunnitelmista ei ole vielä tietoa, kyllähän tuossa jo nousi esille ehdotus "yhdestä drinkistä"... Mutta sitä ennen suuntaan kyllä salille nauttimaan erillä tavalla elämästä :)
Salitreenin suhteen motivaatio on ollut.... kuollut. Todennäköisesti tämä on johtunut ihan tästä yleisestä masiksen fiiliksestä, mutta eilisen jälkeen sain taas sellaista puhtia mieleeni, että eiköhän se tästä! Maanantaina (joka on muuten viikon paras päivä, koska reeniohjelmassa on vatsa+hauis+olka) näppäsin yhden huonon kuvankin peilin kautta, mutta kyllä sitä taas jonkinlaista kehittymistä on huomattavissa! Eiku etiäpäin vaan, motivaatio kohilleen, ja kovaa reeniä jatkamaan! Jospa sitä parin viikon päästä uskaltaisi julistaa jo "virallisen kesäkunnon" tälle vuodelle...:P
Ja vaikka tässä nyt on jo hehkutettu useammastakin elämän pienestä suuresta ilon tuojasta, niin eilisillan kruunasi kyllä se, että mulle tarjottiin töitä! Kello oli jo kolmen pintaan aamuyöstä, kun päätin lähteä kotia kohti nukkumaan, mutta päätin käydä ostamassa kioskilta lisää tupakkaa (lopetan edelleen, joskus!). Tässä vaiheessa joku mies lampsi luokseni, kyseli mistä olen ja kuinka kauan olen Rodoksella jne, kertoi omistavansa kaksi baaria ja tarjosi mulle työpaikkaa! Siis VAU! Lupauduin menemään töihin, kunhan vain saan opiskelut alta pois, ja katsotaan nyt sitten mitä tästä tulee, vai tuleeko yhtään mitään :P Samainen herrasmies myös ehdotti, että peruisin lentolippuni Suomeen, joka muuten olis 16.7. Tässä vaiheessa kerroin, etten voi peruuttaa lentoani, koska en saa siitä rahoja takasi, mutta baarin omistaja lupasi maksaa mulle lipun hinnan jos päätän jäädä tänne töihin koko kesäksi!
Joten täten ilmoitan virallisesti, että lentolippuni Suomeen on 16.7, mutta en edelleenkään tiedä milloin tuun kotia! ^______^
Nyt on fiilis katossa, joten aika pakata salikassi ja lampsia salille hymy korvissa! Motivaatio, sainko sinut takaisin? <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti