Voi v***n ämmä!!!

Se ois nyt niinkuin toinen kuudetta, eli joko pitää julkisesti myöntää kesän saapuneen?

Rodoksella ilmat alko olemaan ihan asialliset jo huhtikuun puolenvälin jälkeen, mutta viimeiset pari viikkoa on täällä ollu ihan ihmeelliset. Melkeen joka päivä on pilvistä, vai vähintäänkin jotain ihmeellistä pilvihöttöä taivaalla, ettei aurinko pääse suoraan porottamaan. Lämpötilat on kuitenki 25:n paremmalla puolella, mut eipä täällä aurinkoa oo päässy paljon ottamaan. Oon varsin hyvin tietoinen siitä, että Suomessa tai ainaskin Oulussa on ollu kunnon kesäkelit viime aikoina, joten mun puolesta voitte haistaa paskan! Nauttikaa nyt siellä sitte, meikä kiroaa Rodoksen säät maanrakoon! Ehkä mun pitäis tulla täältä sinne aurinkolomalle! :D

Niin, no kyllä täällä silti on rannalle raahauduttu, vaikka pilvet onki ollu taivaalla haitolla... Onnistu sieltä jopa tarttumaan pienet rusketusrajat parissa tunnissa, joten tämä oli ihan kelpo tapa viettää rapulapäivää ;) Kyllä biitsillä makoilu kavereiden kans on sitä elämästä nauttimista, ei voi muuta sanoa! Suomen kamaralla en oo tätä paljoa harrastanu, koska oon aina sanonu A) olevani liian kiireinen, ja B) se on hyödytöntä hommaa. Vaan kyllä tää Kreikassa eläminen on muuttanu mun mielen ihan täysin, voin kertoa! Tästä eteenpäin minusta saa AINA biitsikaverin, jos en satu olemaan töissä! Ja jos ei oo talvi! :D

Mehän taas perjantaina tietenkin kiskottiin mekot korviin ja korot koipiin, ja lähettiin humppaamaan keskustan baarikadulle. Perjantaina kuitenkin iski iso shoppailuvimma. Siis kaikki naiset tietää varmasti tän tunteen. Se tulee täysin yhtäkkiä, varoittamatta, ja yhtäkkiä vaan tuntuu sisällä semmonen vahva pakonomainen tunne shoppailla. No, tässä välissä nainen tietenkin tarvii jonkun tekosyyn shoppailemiselle... Ehkä sitä ei kaikki tarvi, mut mulle tulee jotenkin syyllinen olo, jos vaan shoppailen menemään ja 'tuhlailen' mun rahoja vaatteisiin ja kenkiin... Sit jos on oikeen hyvä tekosyy shoppailla, niin sen voi tehdä hyvällä omallatunnolla! ;)

Mun tekosyy tällä kertaa oli se, että olin täydet kaksi viikkoa, siis neljätoista päivää syömättä minkäänlaisia herkkuja. Kuulostaako uskomattomalta? Niin minustakin. Siis monelle tää on ihan tavallinen asia, mikäs tossa. Ei vaan syö. Miks tota nyt pitäs hehkuttaa. Mut mun kohalla asia ei oo näin yksinkertanen. Mä oon niin kaamee sokerihiiri, ettei tosikaan, ja yleensä vedän joka päivä turpaani jotain herkkua. Kaikki makee menee alas, ja vauhilla. Mulla on ollu tämän kanssa ihan oikeita, aikuisten kokoisia ongelmiakin, mut ei siitä sen enempää. Joka tapauksessa, siis kaks viikkoa ilman minkäänlaisia herkkuja on mulle hyvä saavutus. It's shopping time!

Jotenkin kuitenkin tän vanhuuden (köh köh) myötä on tullu semmonen homma, ettei tule enää shoppailtua ihan päättömästi. Ennen sieltä kaupungilta tultiin kotia niin monen kassin kanssa, että kaverin piti kantaa niistä osa. Nyt mukaan tarttui vain yksi mekko ja yhdet kengät. Mutta ei siinä mitään, voimpahan mennä sit ens kerralla hyvällä omallatunnolla shoppaileen, koska nyt ei tullu osteltua niin paljoa!

Tällä kertaa lähettiin söpön tyttömäiselle linjalle. Kivaa vaihtelua, tää on nimittäin jotain uutta mun tavanomaiseen vaatetyyliin verrattuna :)

Vaan olihan tää muija saaha sovituskopissa sydärin... Rekistä poimin tietenkin kyseisen mekon S-koossa. Oon ollu S-kokoa niin kauan kuin muistan, siis tyyliin jostain 14- tai 15-vuotiaasta saakka. Mutta sovituskopissa kun koitin alkaa mekkoa kiskomaan ylle, niin ei menny ei mitenkään. Siis otti jo hartioista kiinni. Tässä vaiheessa aloin kiljumaan ystävälleni Simelalle, että mä en suostu olemaan ämmä kokoa!!! Loppujen lopuksi kuitenkin alistuin kohtalooni, ja ostin sitten sen ämmä koon. Juma. Oonko mä kasvanu? Tai siis, oonko mä lihonu? Oonko mä luoja LIHAVA???

Järki onneksi puuttui peliin, ja vakuutteli, että joissakin vaatteissa saattaa nuo kokomerkinnät olla vähän ihmeelliset. Juma, onhan mulla yks mekko L-koossakin! Se on kylläkin oikeasti tunika, jonka varastin äitiltä, ja käytän sitä ite mekkona... Mut noin niinku yleisesti ottaen kuitenkin. Järkeilin myös, että käyn salilla, joten koita nyt hyvä tyttö tottua siihen ajatukseen, että tarkoituksena on kasvattaa niitä lihaksia, jolloin tulevaisuudessa voi oikeasti olla edessä isompaan vaatekokoon siirtyminen. So what. Lihakset on kivoja. Luotetaan nyt, ja tulevaisuudessakin, siihen peilikuvaan, eikä mihinkään kokolappuun joka pyörii siellä mekon reunuksessa. Mielenrauha on saavutettu.

No, kaks viikkoa kun meni ilman herkkuja, niin oli myös tiedossa mun ensimmäinen virallinen vapaasyöntipäivä. Parempi nimitys tälle voisi kuitenkin olla mässypäivä. Olin jo etukäteen päättänyt, et seuraava mässypäivä on 1.6, joten kun tämä vihdoin ja viimein koitti eilen, olin henkisesti valmistautunut ahmimaan kilotolkulla suklaata, leivoksia, jätskiä, ja keksejä. Loppujen lopuksi kuitenkaan ei edes tehnyt niin paljon mieli mässäillä. No mitäs ihmettä... O________O Minä, vanha sokerihiiri jo lapsesta lähtien, ei halua syödä suklaata sillon ku olis lupa? Ka, ehkä se mieli alkaa oikeesti tottumaan ilman herkkuja olemiseen, jos tämä on lopputulos! Hyvä vaan, oikeasti tosi tosi hyvä vaan, koska valitettava tosiasia on se, ettei treenaaja pysty mättään mässyjä kovin paljoa, jos haluaa kunnon kuosin saavuttaa ja siinä pysyä. Ehkäpä olen taas askeleen lähempänä sitä tavoitetta, hehehe!

No, mässypäivän kohdalla kuitenkin mieli teki vohvelia, joten lampsin mun vakkarikahvilaan ja tilasin tällaisen unelman. Olihan se hyvää, ei voi muuta sanoa... Lisäksi onnistuin mättämään pienen paketillisen suklaakeksejä, mutta oiskohan siinä ollu joku kuus keksiä tai jotain semmosta. Eihän tota melkeen ees lasketa herkuksi, nehän loppuu jo ennenku huomaakaan...;) Illalla menin vielä Mäkkäriltä hakemaan McFlurry smartiesin, koska se vaan yksinkertaisesti on mielettömän hyvää. Muuten söinkin päivän normaalisti, joten mässypäivä päättyi kivasti täyteen mahaan ja iloiseen fiilikseen. Seuraavan kerran mässäillään sitten synttäreillä, eli 25.6! Nyt edessä siis hurjat 24 päivää ilman herkkuja, saapa nähä miten tytön käy :D

Eipä tässä sen kummempia, koitan jaksaa vielä opiskeluiden kans pari viikkoa ja löytää vähän aikaa myös elämästä nautiskeluun biitsillä. Jotenki itestä tuntuu, etten oo ees ehtiny ruskettumaan, mut kyl mä tänä aamuna tajusin jo olevani aika ruskea. Paljon ruskeampi, entä suurin osa mun kreikkalaisista kavereista, hih! :D Kuvissa tämä ei ikävä kyllä näy (voi &#%%¤##), josta syytän valaistusta tai jotain muuta huonoa tekosyytä. Ehkä ens kerralla sitten.... :)

Ah my Simela <3

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hyvää virallisen kesän alkua kaikille!